Yksin lapsena

Ystäväni Dodo

Minä ja Dodo istumme hiekkalaatikolla. Minulla on paha mieli, itkettää. Dodo nojaa olkapäähäni ja koittaa lohduttaa. Otan lapion hiekan peitosta ja aloitan hiekkakakkujen rakentamisen. Dodo katsoo minua isoilla silmillään ja pyytää vihreää ämpäriä itselleen. Annan sen ja aloitamme hiekkalaatikolla teiden ja talojen rakentamisen. Dodo häärää ja häseltää ämpärinsä kanssa ja minun suru haihtuu pian. 

Olemme kaksin pihalla. Äiti ja Isi ovat sisällä. Kerrostalo näyttää valtavalta ja leikkiessämme siitä tulee harmaa mörkö, joka pikkuhiljaa imee kaiken itseensä. Dodo sanoo, että hiekassa on taikaa ja pitää mörön paikallaan. Heitämme heikkaa lisää mörköä kohti ja se lopettaa lähestymisensä. Me voitimme. Jatkamme kaupunkimme rakentamista.

Hiekkalaatikon ohi kulkee naapurin täti. Hän ei sano mitään. Vie pyykkitelineelle liinavaatteita. Pyykkiteline on ihan leikkipaikan vieressä. 

Minulla on kurahanskat kädessä, mutta niillä on hankala käsitellä heikkaa. Dodolla ei ole. Otan omanikin pois. 

Kaupunki alkaa pikkuhiljaa olemaan valmis ja otamme vanhat autot käyttöön. Dodo huomaa, että mörkö alkaa jälleen heräämään taikahiekan vaikutuksesta. Se on saanut uusia mörköjä kaverikseen. Ne lähestyvät ja ovat paljon nopeampia kuin tämä valtava harmaa lasten syöppö. Otamme asennon. Lataamme taikahiekka-aseet ja tulitamme taikahiekalla myös uudet vihollisemme liikkumattomaksi.  Voitimme jälleen ja Dodo juoksee ympäri pihaa voiton huumassa. 

Meidän kaupunki on täydellinen. Otan pienet kivet esiin ja kuralammikosta vettä. Kaupunkiin osuu meteoriitti sade ja läheinen pato on murtunut. Kaupunki kokee täydellisen tuhoutumisen. Mahtavaa! Dodo katsoo minua ja meitä naurattaa. 

Äiti tulee luokseni. Hän huutaa minulle naapurin tädin lakanoiden likaamisesta hiekalla, hanskojen hautaamisesta hiekkaan ja siitä kun en osaa leikkiä siististi. Hän kiikuttaa minut sisälle taluttaen käsivarresta. Huudan ja itken, että Dodoa ei saa jättää yksin pihalle ja äiti vastaa minulle “Nyt lopeta tuo pelleily. Dodoa ei ole olemassa.”

Äiti putsaa minut ja komentaa minut leikkimään omaan huoneeseeni. Katson ulos ikkunasta ja hiekkalaatikko näyttää pieneltä. Vihreässä ämpärissä on kuravettä.
Harmaa mörkö on voittanut. 

***

Lasten yksinäisyys on ollut useiden taiteilijoiden aiheena. Tove Janssonin Näkymätömän Ninnin tarina kuvastaa mielestäni hyvin sitä, kuinka lapsesta tulee näkymätön toisille ja itselleen. Tarinassa lopuksi Ninnin pitää suuttua kunnolla, niin hänestä tulee kokonaan näkyvä. 

Suomen Mielenterveysseura on listannut viisi vinkkiä aikuiselle, miten lasten yksinäisyyttä voi helpottaa ja vähentää. 

1. Yksinäisyys on usein niin satuttava tunne, että siitä voi olla vaikea kertoa. Ota asia puheeksi hienovaraisesti.

2. Kannusta lasta tai nuorta ja auta näkemään hänen hyvät piirteensä. Muista kertoa, että yksinäisyys ei ole hänen vikansa. Välitä toivoa siitä, että tilanne tulee muuttumaan.

3. Koulussa opettajan olisi hyvä käyttää opetusmenetelmiä, jotka helpottavat toisiin tutustumista ja rohkaisevat toimimaan kaikkien kanssa.

4. Harjoitelkaa yhdessä sosiaalisia taitoja ja toisiin tutustumista niin koulussa kuin kotona. Pohtikaa esimerkiksi tapoja, miten ja missä tutustua toisiin ja miten aloittaa keskustelu.

5. Keskustelkaa esimerkiksi koululuokassa yhdessä yksinäisyydestä. Miltä tuntuisi jäädä ryhmän ulkopuolelle ja olla yksinäinen ja torjuttu. Mitä silloin haluaisi muiden tekevän?